Yhä useammin innostun mekoista, joissa on taskut. Taskujen olemassaolo mekossa on samaan aikaan käytännöllistä, mutta myöskin tuo ihan oman jännän säädön mekkoon.
Image-lehti toteaa artikkelissaan taskumuodin olevan feministinen voitto. Taskut, vihdoinkin!
Omalla kohdallani taskut tuovat pienen helpotuksen, joihin sujauttaa kännykän käsilaukun sijaan. En jaksa raahata töissä isoa käsilaukkua paikasta toiseen, vaan mahdollisimman vähän liikkuvia ”osia” mukana – siksi taskut on pelastus. Käsilaukkukin on vaihtunut vuosien aikana pikkuruiseen malliin (jota tosin kompensoin valtavalla repulla..). Kaikki se krääsä ja tarpeetonkin vaan kertyy kassiin, jos siinä on potentiaalia vastaanottaa ylimääräistä materiaalia.
Takaisin taskuihin. Kaikkiin mekkoihin ei taskut sovi ja toisissa taas taskut on se juttu, joka nostaa mekon aivan uudelle tasolle. Väitän, että Marimekon tasaraita Aretta-mekko olis enemmän yöpuku, ilman taskuja. Aretta (ks. kuva) Ja toisaalta eikö olekin Pikku-Myyn henkeä Kihlataskumekossa? Kihlatasku Puhumattakaan Papun merkin Kanto-mekosta, joka on armollinen meille, joilla on hieman enemmän materiaalia pakaroissa. Kanto
Miten tämä nyt liittyy mitenkään mihinkään? Lempiaiheeseeni kierrätykseen liittyy sen verran, että taskut ovat käytännölliset ja opettaa minimoimaan krääsää. Taskut tuo myös turvaa, kun ei tiedä minne kätensä tunkisi, eikä tilanne salli kädet puuskassa tönöttämistä (hästäg vartalonkieli). Taskut kantavat myös sisällään ne pienet ja tärkeät muistilaput, jotka näin kohinan keskellä tuovat jotain rotia.
Eipä juuri muuta, tällä erää.
Huom! valinnat omia, ei yhteistyötä
Se on aina joku muu 